"Levähtäkää vähän, istuutukaa tähän.
Antaa kiireen olla, on aika levolla.
Älkää mistään murehtiko, älkää turhaan huolehtiko.
Hän pitää teistä huolen"
Tulostin monia sivuja tekstejä ja aloin tutkia niitä pianon ääressä. Sanat puhuttelivat minua ja pian alkoi syntyä melodioita sanojen ympärille. Se kävi helposti ja liikutuin laulaessani tekstejä. Välillä tuli kuukausien taukoja ja taas avasin laatikon, josta kaivoin sanoituksia. Syntyi laulu laulun perään eri tunnelmista, elämästä.
Tuntui ihmeelliseltä, kuinka Raamatun tekstit tulivat tähän päivään. Ne eivät ole vanhentuneita, vaan vanhat totuudet alkoivat elää. Kivut, pimeä, kaipaus; niihin tuli lohdutus laulujen kautta. Vähitellen sisälleni syntyi varmuus, että näitä lauluja tulisi levittää laajemminkin kuin omaan pöytälaatikkoon. Tajusin, että minä saan olla mukana välittämässä Vapahtajan lohdutusta tavalliselle ihmiselle.
Olen ihmetellen katsonut, kuinka projektimme valmistuminen on vienyt näin monia vuosia. Kuitenkin sydämessäni on ollut rauha, koska tiedän, että asioilla on omat aikataulunsa. Koko projektin ajan minua on kantanut Ilkka Puhakan sähköpostiviesti, jossa hän korosti Jumalan aikataulujen merkitystä ja ihmisen kärsivällisyyden tärkeyttä, kun odotetaan jonkun asian toteutuvan.
Olisiko nyt Tavallisten ihmisten -iltojen alkamisen aika?
kirjoittanut: Outi-Mari Karppinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti